Marja-Leena Parkkinen: Näkymätön kipu. Kirjapaja 2001.

Otteita kirjan kuvauksesta

"Noin miljoona suomalaista kärsii päivittäin kroonisista kivuista. Heistä noin 300 000 sairastaa vaikeaa invalidisoivaa kipusairautta. Kipupotilaat eivät kuitenkaan saa asianmukaista hoitoa, koska resurssit - ja välittäminen puuttuvat"

"Pahinta on, että energisen ja aikaansaavan ihmisen sairauteen ei uskota, sitä kun ei näy. Kuitenkin juuri motivoivaan tekemiseen ja luovaan uurastukseen keskittyminen saattaa olla se lääke, joka hetkeksi saa unohtaman hermoja raastavan seuralaisen.".

Tämän lukemisessa mulla oli oma lehmä ojassa. Puolisen vuotta sitten työterveyslääkäri kertoi kuukausien tutkimisen jälkeen, että sairastan fibromyalgiaa. Katselin häntä sanattomana. Tajusin vain sen, että tätä sairautta ei nyt sitten hoidettaisikaan viikon parin antibioottikuurilla vaan saisin syödä lääkkeitä loppuikäni eikä niistä silti välttämättä ole edes apua. Yritän itsekin vasta ymmärtää, että mitä oikein tapahtui ja mitä se tarkoittaa. Parkkisen kirja oli siinä suurena apuna. Ja jos joku on elänyt kivun kanssa yli 20 vuotta, niin enköhän mäkin selviä hienosti.

Markku Siivola on kirjoittanut kirjasta kritiikin Kivun törmäyskurssilla, joka mielestäni kohdistui enemmän Parkkiseen henkilönä. Markun mukaan Parkkinen on itse omalla käytöksellään aiheuttanut saamansa kohtelun. Hänen mielestään kivun kuvaus on myös yliampuva ja epäuskottava.
Minut Parkkisen kuvaus sai ymmärtämään, etten koskaan pysty toiselle ihmiselle täysin kuvailemaan miltä kipu tuntuu. Eikä minun toisaalta tarvitsekaan, koska omat lääkärini ovat kyllä ottaneet sen tosissaan ilman hienoja sanankäänteitäkin. Koskaan en ole kokenut, ettei kipua olisi otettu tosissaan. Ja mikä tärkeintä, kukaan ei ole koskaan luvannut, että tämä kipu saataisiin hoidettua. Päinvastoin mua on alusta asti kasvatettu siihen, että kipu on elinikäinen kumppani, jota voidaan lievittää mutta jota ei saada kokonaan poistettua.

Pekka Talikka kuvaa kirjaa enemmän omasta näkökulmastani:

"Ihailtavinta Parkkisen kirjassa on vaikutelma suoruudesta, vilpittömyydestä, kosketuksesta juuri tälle ihmiselle omimpaan ääneen. “Näkymätön kipu” on mielestäni oikeasti rohkeaa tilitystä ihmiseltä ihmiselle. Sekin on itse asiassa varsin myönteistä, ettei “Näkymätön kipu” ole mitenkään häiritsevän hengellinen sävyiltään, vaikka sen onkin sattunut kustantamaan Kirjapaja. Kirja on ennen kaikkea terveellä itseironialla maustettu selviytymistarina."