Herkku varoitteli toisessa blogissani, että ei saa paljastaa juonesta liikaa. Mä siis yritän olla varovainen, mutta kun en millään malta olla laittamatta seuraavaa kohtausta tänne. Eikä se oikeasti paljasta juonesta mitään, on vain hieno kuvaus eräänlaisista ihmisistä.

"Kaupunginkansliasta ei ole esitetty minulle pyyntöä työskennellä viikonloppuisin eikä sitä minulta myöskään odoteta. Itse asiassa ainoastaan kaksi asiakasta on kautta aikojen ottanut minuun yhteyttä viikonloppuna, ja kummallakin oli kiireellistä hoitoa vaativia terveydellisiä ongelmia. En ole rajattomasti käytettävissä."
"Kuulehan, neiti, sinä olet palveluksessani. Olet palveluksessani! Olet kaupungin käskyläinen, palkkasi maksetaan minun verorahoistani-"
"Minun verorahoistani", Lew Corcoran murahti ilmestyessään vaimonsa taakse. "Suu tukkoon, Pussy, teet itsestäsi helvetti soikoon idiootin." Pussyn katseessa välähti pelko, mutta välähdys oli niin nopea että Reuben olisi epäillyt näkemäänsä, ellei Pussyn hampaidensa väliin vangitsema alahuuli olisi värissyt, ja sillä hetkellä Reuben ymmärsi hänen yrityksensä hallita Saraa ja arvatenkin kaikkia muitakin, jotka ansaitsivat elantonsa tekemällä työtä. Reuben mietti, että pelossa elävät ihmiset - toisten hallitsemat ihmiset - olivat aina karkeimpia niitä kohtaan, joita pitivät itseään heikompina. Itseensä luottavat ihmiset olivat ystävällisiä muita kohtaan, koska heillä ei ollut tarvetta vakuuttua yhä uudelleen ja uudelleen omasta arvostaan. Mutta Pussy Corcoran paran täytyi yrittää saada muut tuntemaan itsensä heikoiksi, ainakin heikoimmiksi kuin hän tunsi itsensä.