Herkku varoitteli toisessa blogissani,
että ei saa paljastaa juonesta liikaa. Mä siis yritän olla varovainen,
mutta kun en millään malta olla laittamatta seuraavaa kohtausta tänne.
Eikä se oikeasti paljasta juonesta mitään, on vain hieno kuvaus
eräänlaisista ihmisistä.
"Kaupunginkansliasta ei ole esitetty
minulle pyyntöä työskennellä viikonloppuisin eikä sitä minulta myöskään
odoteta. Itse asiassa ainoastaan kaksi asiakasta on kautta aikojen
ottanut minuun yhteyttä viikonloppuna, ja kummallakin oli kiireellistä
hoitoa vaativia terveydellisiä ongelmia. En ole rajattomasti
käytettävissä."
"Kuulehan, neiti, sinä olet palveluksessani. Olet palveluksessani! Olet
kaupungin käskyläinen, palkkasi maksetaan minun verorahoistani-"
"Minun verorahoistani", Lew Corcoran murahti ilmestyessään vaimonsa
taakse. "Suu tukkoon, Pussy, teet itsestäsi helvetti soikoon idiootin."
Pussyn katseessa välähti pelko, mutta välähdys oli niin nopea että
Reuben olisi epäillyt näkemäänsä, ellei Pussyn hampaidensa väliin
vangitsema alahuuli olisi värissyt, ja sillä hetkellä Reuben ymmärsi
hänen yrityksensä hallita Saraa ja arvatenkin kaikkia muitakin, jotka
ansaitsivat elantonsa tekemällä työtä. Reuben mietti, että pelossa
elävät ihmiset - toisten hallitsemat ihmiset - olivat aina karkeimpia
niitä kohtaan, joita pitivät itseään heikompina. Itseensä luottavat
ihmiset olivat ystävällisiä muita kohtaan, koska heillä ei ollut
tarvetta vakuuttua yhä uudelleen ja uudelleen omasta arvostaan. Mutta
Pussy Corcoran paran täytyi yrittää saada muut tuntemaan itsensä
heikoiksi, ainakin heikoimmiksi kuin hän tunsi itsensä.
sunnuntai, 15. tammikuu 2006
Kommentit