Kirja sisältää 531 sivua hyvin pienellä fontilla ja olemattomalla rivivälillä kirjoitettua tekstiä. Vaikeaa luettavaa ihmiselle, jolla on lukulasit, mutta jolla ei ole aavistustakaan missä ne ovat.

Teos rakentuu prologista ja epilogista, jotka ovat isä Sánchezin puheenvuoroja sekä kolmesta osasta, joissa jokaisessa on puheenvuoro annettu hänen neljälle lapselleen Manuelille, Robertolle, Consuelolle ja Martalle.

Tarinat ja kerrontatapa ovat mielenkiintoisia perustuessaan haastatteluihin. Teksti on todella elämänmakuista eikä suinkaan valmiiksi pureskeltua. Itselleni on käynyt hyvin selväksi, että elämä 1900-luvun puolivälin Meksikossa on ollut köyhää mutta tapahtumarikasta.

Olen lukenut kirjaa nyt yli kuukauden ja edelleen sivuja on jäljellä reilut sata. Tässä kohtaa aion jättää sen tauolle odottamaan aikoja, jolloin jaksan paremmin keskittyä sisarusten todellisuuteen. Ehkä se hetki tulee, kun löydän lukulasini. Ehkä vain tarvitsen välillä jotain kevyempää luettavaa.

Yhtä kaikki suosittelen niille, joita elämänkerrat ja historia kiinnostaa.